Selvitysmies Mika Vuorela on määritellyt osatyökykyisen ”henkilöksi, jolla on käytössä osa työkyvystään ja myös halu tämän kyvyn käyttämiseen”.
Vuonna 2019 työeläkejärjestelmästä sai työkyvyttömyyseläkettä 134 000 henkilöä. Heistä 17 % sai osatyökyvyttömyyseläkettä.
Työkyvyttömyyseläkkeellä on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä, joka vastaisi heidän jäljellä olevaa työkykyään.
Ikääntyvän yhteiskunnan haasteisiin ei voida vastata toimintatavoilla, joissa pienikin työkyvyn alenema johtaa kokonaan pois työmarkkinoilta.
Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti joitain vuosia sitten toimenpideohjelman osatyökykyisten työllistymisen ja työssä jatkamisen edistämiseksi. Toimenpideohjelma sisälsi tukipalveluja osatyökykyisille sekä lainsäädäntömuutoksia, joilla poistetaan työllistymisen esteitä. Sittemmin toimintamalli otettiin Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi ja myös nykyinen hallitus on jatkanut toimia.
Jo nyt on olemassa monia keinoja, joilla työkyvyssä havaitut puutteet voidaan korjata tai kompensoida.
Työpaikalla voidaan tehdä paljon asian hyväksi. Työskentelyoloja voidaan muuttaa, työtehtäviä muokata ja työaikaa säädellä. Työterveyshuolto, kuntoutus ja koulutus tarjoavat keinoja työkyvyn ja osaamisen edistämiseksi.
Työ- ja elinkeinohallinto sekä sosiaalivakuutus voivat osallistua koulutuksesta, kuntoutuksesta ja työjärjestelyistä aiheutuviin kustannuksiin.
Keinovalikoiman laajuus ja kirjavuus onkin yksi järjestelmän ongelmista.
Usein nämä kokonaisuuden osat toimivat toisistaan erillisinä. Ei ole välttämättä olemassa asiantuntevaa tahoa, joka loisi räätälöidyn, oikea-aikaisen ja saumattoman palveluketjun osatyökykyiselle. Lisäksi tukitoimien käynnistyminen usein pitkittyy.
Uuden toimintamallin mukaan työnantaja tai TE-toimisto nimeää osatyökykyiselle henkilökohtaisen työkykykoordinaattorin, joka toimii ”kopin ottajana” osatyökykyisen tilanteesta.
Työkykykoordinaattori räätälöi eri keinoista, palveluista, koulutuksesta ja etuuksista henkilökohtaisen ja toimivan kokonaisuuden yhdessä osatyökykyisen kanssa.
Työkykykoordinaattorina voi toimia esimerkiksi työterveyshuollon asiantuntija tai TE-toimiston edustaja. Avukseen hän tarvitsee vahvaa asiantuntijaverkostoa sekä ajantasaista tietopankkia osatyökykyisyyttä koskevista palveluista, etuuksista, keinojen vaikuttavuudesta ja tutkimuksesta. Tätä varten luodaan sähköinen palveluportaali.
Uuden toimintamallin käyttöönotto edellyttää lisäresursseja, mutta vielä enemmän niitä tarvitaan, jos jäädään ennenaikaiselle eläkkeelle.
Osatyökykyisten työllistymiseen tarvitaan ennen kaikkea käytäntöjen ja asenteiden muutosta. Tarvitaan suvaitsevaisuutta ja osatyökykyisen omaa motivaatiota.
Paula Risikko
